tiistai 10. toukokuuta 2016

Viikko 8: Nappi

Koetetaanpa ottaa taas vähän kiinni tätä valokuvahaastetta, ainakin yhden viikon verran :) Viikon 8 aiheena on ollut NAPPI.

Nappeja on maailmassa monenlaisia: pienen pieniä, keskikokoisia, eri värisiä, suuria, pyöreitä, soikeita, jos vaikka minkä mallisia. Meiltä ainakin löytyy auton mallisia ja purjeveneen mallisia. Nappeja on eri tarkoituksiin: on pitämään housut kiinni, takin kiinni, koristeeksi, koruihin, lasten leikkeihin, silminäkin niitä käytetään ja nyt varmaan viimeisimpänä hypistelymuhveihin vanhuksille hypisteltäviksi.  Nappeja löytyy nykyään sieltä täältä: kangaskaupoista, nettikaupoista ja nappikaupoista - ennen vanhaan taisi olla ihan vaan nappikauppoja mistä niitä sai, ja suutareilta.
Jotkut taisivat jopa veistellä nappinsa itse ja porata niihin napinlävet pienellä poralla, vai mitä luulette?
Sen tiedän ainakin, että huonekaluvalmistajat tekivät itse nappeja huonekalutyynyihin - valmiisiin pohjiin tehtiin samasta kankaasta kuin oli itse sohvan istuin- ja selkänojatyynyt napit ihan erityisellä koneella :)


Kuvassa keskellä oleva musta nappi on Puolison sortseista viime syksynä pudonnut nappi. Se odotti eteisen kaapin päällä KOKO talven, että jompi kumpi ompelee sen paikalleen. Arvatkaa kumpi ompeli, talvella? Nyt kun helteet ja Puoliso halusi laittaa sortsit jalkaan...nappi oli edelleen kaapin päällä... :D Nyt se on paikallaan, tiukasti karhulangalla ommeltuna. Ei varmasti irtoa. Ennemmin kuluu housut puhki napin ympäriltä.

Pöllönappeja on vain muutamia, ne oli PAKKO saada ja niitä käytetään tarkkaan ja harkiten :) Ruskeat napit ostettiin tiettyyn tarkoitukseen ja on jo käytetty. Nehän muistuttaa selvästi pöllön naamaa, eikö vain? Mullako joku pöllömania..?
Vaaleat, erikokoisest, samannäköiset napit on ostettu ajatuksella "näitä varmaan joskus vielä tarvitaan" :D

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Viikko 7: Vuodenaika

Viikon 7 aiheena on ollut Vuodenaika. Kaikkihan me tiedämme, että meillä Suomessa on neljä vuodenaikaa. Jokaisella on oma lempivuodenaikansa. Ja jokainen inhoaa jotakin vuodenaikaa. Melkein jokainen. Minä en. Minusta kaikki vuodenajat on ihania. Jokaisessa on jotain hyvää ja jokaista rupean odottamaan siinä vaiheessa, kun edellinen alkaa "loppumaan".

Kuten nyt tätä kunnon kevättä. Sitä rupesin odottamaan siinä vaiheessa, kun talvi loppui, vaikka eihän meillä täällä eteläisessä Suomessa oikein kunnon talvea ollutkaan, ainakaan kaupungissa. Mutta kun lumet alkoivat sulaa ja muuttua loskaksi, alkoi kevään odotus. Nyt kun lunta on enää niissä kasoissa joihin aurat sitä kasasivat, pesuautot pesevät jalkakäytäviä ja pyöräteitä ja pihoja ja aurinko kurkistaa kaihtimen raosta melkein joka aamu, alkaa olla jo kevät.

Jos sataa vettä, kastemadot lähtee liikkeelle ja tulevat asfaltille, ressukat. Siitä ne on pakko siirtää takaisin nurmikolle, koska muuten ne jäävät ihmisten jalkoihin. Mitä? Kyllä, minä kuulen kuinka te hymyilette ;) Mutta niin minä teen: nostelen kaikki kastemadot tuosta talon edestä asfaltilta nurmikolle, ettei ne jää jalkoihin ja ovat kostealla nurmikolla kun asfaltti kuivuu :)

Tässä on yksi kevään merkki - nyt jo kuivunut, koska aurinko on paistanut monta päivää ja kuivattanut sen:

Puron pohja. Äidin pihalla. Äiti oli sen tehnyt, kun oli satanut ja pihalle oli kertynyt vettä isoksi lätäköksi saakka. Muistatteko kun näitä tehtiin keväällä sinne tänne? Toki niitä tehtiin syksylläkin, mutta minusta ainakin parhaita oli ne ensimmäiset purot, mitä tehtiin keväällä. Mitkä saatiin raaputettua juuri ja juuri sulaan maahan. Jos oksa katkesi, etsittiin uusi, paksumpi oksa ja jatkettiin.
Tai käytettiin saappaita ja hups, miten ne niin nopeasti kuluivatkin puhki... ;)

Mutta tämä taitaa olla oikea kevään merkki kaikille. Nyt näitä on ruvennut olemaan ihan joka paikassa, vaikka ensin en nähnyt ensimmäistäkään.


Hyvää kevättä kaikille!

toivottaa tämä yks omituinen höpöttäjä, jolla ei oo hajuakaan valokuvaamisesta - kunhan tarinoin :D

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Viikko 6: Muisto

Olin tätä jo aikaisemminkin miettinyt - arponut tämän ja yhden toisen kuvan välillä, mutta Tarinan kommentti edelliseen kuvaan sai valitsemaan tämän kuvan. Tarinan kommentti muistutti vanhoista muistokirjoista: niistä joihin liimattiin ne kauneimmat ja rakkaimmat kiiltokuvat ja joihin pyydettiin sukulaisia ja ystäviä kirjoittamaan muistovärssy. 
Oma muistokirjani on tuolla kaapissa tallessa. Siinä on kauniit kannet, siinä on vuosiluku, jostain 70-luvulta. 

Siinä on kaunein värssy jonka koskaan olen kuullut ja sen on Äitini kirjoittanut. En varmaan lapsena sitä kokonaan ymmärtänyt, mutta se oli jo silloin minusta kaikista kaunein. Yksi sana muististani puuttuu - joku muu teistä voi sen muistaakin :) 
 
Elon tyynestä rannasta purjehtimaan
olet lähtenyt tyttönen hento.
Et tiedä vielä sä myrskyistä maan,
se sulle on vieras ja vento.
Mä toivon ett' purttasi ohjaamaan
sä löytäisit ystävän armaan,
joka veisi sut .... satamaan,
eikä koskaan ohjaisi harhaan.

Kuva. Kuva on taas vanha. Tosi vanha, eikä edes minun ottama - siihen varmaan arvaisittekin syyn ilman selitystäkin :)
Kuvan on varmaan ottanut isäni - kuvassa olen minä äitini kanssa muutaman viikon ikäisenä. 





lauantai 12. maaliskuuta 2016

Viikko 5: Kukka

Hei vaan "taas" - ei tosiaankaan voi sanoa taas, olen niin pahasti jäljessä tässä haasteessa.
Ajatus tästäkin pyöri päässä ja se kukkakin oli tuolla pöydällä kauniina, mutta kuinkas sitten kävikään... no tässä sen näette...

Eli ensin oli kukka.. tässä:

Kauniisti itse paketoituna ja samalla näette palasen keittiötämme. En voinut vastustaa kukkasta kun sen kaupassa näin ja samalla tietenkin tuli mieleen, että no nyt, saan oikein hyvän kuvan tähän haasteeseen; voin kerrankin ottaa kuvan sopivasta kulmasta ja tehdä hyvä asetelma ja silleen.

No, lopputulema sitten... Kerron ensin, että ostin ruusun - koska se muistutti lempikukastani juhannusruususta. Johtunee siitä, että olen juhannuslapsi :) Ja keltaisen koska, lempivärini oli ennen keltainen, ennen kuin se muuttui punaiseksi.  Siis lempiväri muuttui keltaisesta punaiseksi, ei keltainen punaiseksi :D
Vaikka tästä juuri kotona puhuttiin: näetkö sinä tuon ruusun saman värisenä kuin minä? Minusta se on keltainen (no joo, ehkä jo vähän rusehtava), mutta onko se sinun mielestäsi saman värinen kuin minun mielestäni on punainen? Niinpä - meni aika vaikeaksi, mutta tämmöisiä me AM:n kanssa yhtenä iltana pohdittiin :D

Mutta tässä viikon 5 kuva: KUKKA



sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Viikko 4: Valo

Olen vähän jäljessä tässä valokuvahaasteessa; kalenterini mukaan huomenna alkaa joviikko 7 ja mä olen vasta nyt viikossa neljä. Ei vaan oikein ole ollut semmoinen "valokuva"fiilis - eikä vähiten ulkona vallitsevan kelin vuoksi. Ei helmikuussa kuulu näyttää siltä, miltä siellä näytti pari viikkoa. NYT näyttää siltä miltä pitääkin :D

Viikon 4 kuvani on kuitenkin vanha, useamman vuoden vanha. Se on otettu uuden vuoden aattona 2011,

Kuvauspäivä on siis 31.12.2011, kuva on otettu joella, kajakissa istuen, "selän takaa". Aurinko siis oli laskemassa selkäni taakse ja nappasin siitä äkkiä kuvan, näkemättä mitä kuvaan  :)  Tämän kertainen kuva on otettu ihan kameralla, Olympus Digital u790SW, vedenpitävä. (Vau, tuoltahan löytyi vaikka mitä tietoa tuosta kuvasta, kun menin katsomaan, polttoväliä ja sen sellaista. Kun vaan ymmärtäisi niistä jotain :D Nuo on ainoat mitä ymmärrän kamerastani, oikeasti. Ja että ei käytetty salamaa... )

Joki oli sulana vielä tuolloin, mutta rannoilla näkyi jo riitettä ja näkyi selvästi, kuinka "vesi oli väsymässä jään alle". Seuraavana päivänä joki oli jäätynyt jo niin paljon, ettei siellä enää olisi pystynyt melomaan.
Melontakautemme oli päättynyt.

VALOA oli kuitenkin vielä jäljellä; aurinko oli paistanut pilvettömältä taivaalta koko päivän; päivä oli kirkas ja upea.



torstai 4. helmikuuta 2016

Viikko 3: Epätasapaino -ko?

Tunnustan, että aihe oli tämmöiselle "räpsin kuvia kännykällä" ihan liian vaikea, siitä huolimatta, että luin ja yritin oppia ja painaa mieleen, että mistä oikein on epätasapainossa valokuvauksessa kyse. Siis nimenomaan siinä mielessä, että osaat käyttää kameraasi ja sen kaikkia hienouksia - valotuksia ja sen sellaisia. Ei vaan mennyt mulla ymmärrykseen.
Päätin siis jättää tämän aiheen väliin, koska tässä haasteessahan ei ollut mikään pakko tehdä yhtään mitään, kiitos siitä.

Mutta. Nyt kun kirjoitan tätä, mieleen tulee, että taidankin taas vähän hassutella, koska tämähän ei ole niin haudan vakava haaste, eihän?

Olin pari viikkoa sitten käymässä serkkuni luona, jossa lapset rakensivat duplo-legoilla ja tuloksena oli mm. tämä avaruusraketti (tai ainakin sitä muistuttava rakennelma), joka on huippuunsa asti TASAPAINOINEN. Myös ylätasanteella ole pupujussi on asetettu keskelle, ainoastaan rakettia (?) käyttävä mies on rakennelman toisella puolella ja voi varomattomuudellaan heiluttaa koko korkeata tornia:



Kuva on jälleen vähän epäselvä, koska jouduin ottamaan sen kännykällä ja aika kaukaa, sillä en ollut vielä päässyt oikein kunnolla puheväleihin rakentajan kanssa :)

maanantai 18. tammikuuta 2016

Toinen viikko: Aihe Jotain punaista

Valokuvahaasteen toisena aiheena oli JOTAIN PUNAISTA. Vuoden toinen viikko päättyi eilen, mutta en saanut aikaiseksi päivittää kuvaa. Ja nyt päätin luoda haasteelle ihan oman blogin, kun en osaa päivittää tuota sivua kunnolla - katsotaan kuinka tämän käy :)
Olen NIIIIIN onneton kaikessa tämmöisessä. Kuten kuvaamisessakin, sen näette tässä.

Kuva on otettu autossa, jälleen kerran kännykällä ja olisin voinut ottaa uuden kuvan kotona, uudestaan ihan kunnolla aseteteltuna ja niin edelleen. Nyt tyydyin vain vähän korjailemaan sillä vanhalla systeemillä minkä koneelta löysin, kirkkautta ja sen sellaista.  

Ajatukseni nimittäin oli kuitenkin se, että vaikka vähän kuvaa korjaankin, niin kuvan perustana on se, minkä olen alunperin ottanut. Käsissäni oli kuvausvalmiina oleva kännykkäkamera ja ruudusta näkyi tuo "punainen punaisella" - ja siinä tuli mieleen valokuvaushaaste. Se ei ollut sitä, mitä olin alunperin ajatellut tähän kohtaan, mutta voinen käyttää sitä ajatusta jossain toisessa kohtaa :) 

Eli tässä teille minun kuvani aiheesta JOTAIN PUNAISTA  :D 



Edit:  Helikopteri on Mediheli, teksti ei taidaaa näkyä kunnolla :)